Päihteet - Keino paeta itseään
Menneisyydessäni päihteet ovat olleet merkittävässä roolissa. Koulukiusatuksi tulemisen vuoksi halusin olla normaali ja yleensä menin aina muiden mukana. Suomessa humalahakuinen juominen on omaksuttu osaksi meidän kulttuuria, minkä vuoksi juomattomuus on enemmän epänormaalia kuin juominen. Nykyään onneksi tähän on alkanut tulla muutoksia ainakin nykynuorten keskuudessa.
Humalahakuinen juominen alkoi rippikouluaikana ja sitä jatkui noin 20 vuotta. Lukioaikana humalahakuinen juominen oli hyvin yleistä. Lukion jälkeen menin TKK:lle, jossa juopottelu oli oikeastaan vielä pahempaa. Juomiseni oli ajoittain todella holtitonta ja on ihme, ettei minulle sattunut mitään vakavampia tapaturmia. TKK:lla ensimmäiset pari vuotta meni täysin kännäämiseen ja senkin jälkeen juopotteluni oli hyvin holtitonta.
Olen ollut masentunut lähes koko aikuisikäni ja kännääminen vain pahensi tilaani. Pakenin omia tunteitani juomiseen, minkä vuoksi en ikinä edes halunnut kohdata tai myöntää masennustani. Krapulassa minulla oli hirvittäviä pelkotiloja, minkä vuoksi en viihtynyt yhtään yksin. Koviin huumeisiin en ikinä onneksi sortunut, mutta kannabista tuli polteltua jonkin verran. Kannabis vaikuttaa yleensä rentouttavasti, mutta itselle se ei hirveän hyvin sopinut. Joskus se aiheutti kuitenkin jonkinlaisia muutoksia todellisuuden kokemuksiin, jolloin pystyi ikään kuin pakenemaan toiseen todellisuuteen.
Kännäämisen taustalla halu olla sosiaalisempi. Olen aina ollut sosiaalinen juoja eli en ole juonut yleensä ikinä yksin vaan juomiseen on aina liittynyt jokin sosiaalinen tilanne. Häpesin sitä, etten osannut olla sosiaalinen. Kännääminen kuitenkin korjasi osittain sen ongelman, koska humalassa muuttuu sosiaalisemmaksi. Kännäämisellä on kuitenkin myös muita vaikutuksia. Humalatilassa tulevat kätketyt tunteet pintaan, minkä vuoksi olin aina alkuillasta "bileapina" ja loppuyöstä masentunut reppana. Tämä johti myös usein siihen, että minulla oli vaikea lopettaa juomista. Siksi jatkoin usein juomista bileiden jatkoilla. Minulla oli kuitenkin vaikeuksia ruuansulatuksen kanssa, minkä vuoksi aamulla ei hirveästi tehnyt mieli juoda. Se ehkä oli myös pelastukseni, koska ei tehnyt hirveästi mieli juopotella muuten kuin sosiaalisessa mielessä. Toinen syy varmasti oli, että en halunnut olla yksin eli juopottelu oli minulle sosiaalinen tapahtuma. Olen paljon miettinyt sitä, miten vältyin muuttumasta totaalliseksi alkoholistiksi. Vaikka juomiseni varmasti täyttääkin alkoholismin tunnusmerkit, niin se ei kuitenkaan jatkuvaa juopottelua.
Kaveriipiirissäni alkoholinkäyttö oli hyvin yleistä. Yksi kavereistani sairastui alkoholismiin, minkä vuoksi hän joi lähes joka päivä useita vuosia. Hän kuoli syöpään pari vuotta sitten. Viimeisinä aikoinaan juttelin hänen kanssaan puhelimessa ja meidän piti myös tavata, mutta pelkäsin hänen tapaamistaan. Pelkäsin nähdä häntä, koska en kestänyt nähdä millaiseen kuntoon hän oli joutunut. Varmasti yksi syy pelkooni oli, että olisin itse voinut hyvin olla samassa tilanteessa. Usein ihmiset ajattelevat, että alkoholismi on valintakysymys. Ajattelin itsekin tuolla tavalla tuolloin, minkä vuoksi olin vihainen ystävälleni. Syytin osittain myös itseäni ystäväni kohtalosta, mikä selittää osittain myös vihaani. Olen kuitenkin tajunnut, että alkoholismi ei ole valintakysymys vaan se on sairaus. Jokainen meistä on addiktoituneita johonkin, minkä vuoksi toisten addiktioiden moralisointi ei ole kovin älykästä.
Kaksi vuotta sitten tein elämäni parhaan päätöksen ja lopetin alkoholin käytön kokonaan. Päätöstäni siivitti silloinen tyttöystäväni, joka ei myöskään juonut. Hän ei kuitenkaan painostanut mitenkään juomisesta luopumista, mutta juomisen lopettaminen tuntui luontevalta ratkaisulta. Tiesin myös, etten pysty sivistyneeseen juomiseen menneisyyden juopottelun takia. Juomisen lopettamisen jälkeen olen aloittanut muutenkin terveelliset elämän tavat joihin kuuluu terveellinen ruokavalio sekä fyysisen ja psyykkisen kunnon parantaminen. Fyysisen kunnon parantamiseksi olen tehnyt lähes joka päivä viimeiset kaksi ja puoli vuotta liikkuvuutta parantavan joogaharjoituksen. Psyykkistä kuntoa olen parantanut viimeiset viisi vuotta opettelemalla erilaisia mielenhallinnan tekniikoita.
Mielenhallintatekniikoita harjoittamalla pystyy saavuttamaan sellaisia mielentiloja, joita ei voisi kuvitellakaan olevan mahdollista saavuttaa ainakaan ilman nautintoaineita. Näistä kerron lisää tulevissa kirjoituksissani. Elämäntapojen muutosten kautta pystyn nauttimaan elämän jokaisesta hetkestä enkä etsi enää hetkellisiä hyvänolontunteita alkoholista tai muista hetkellistä nautintoa aiheuttavista kokemuksista. Elämäntapojen muutosten myötä olen löytänyt myös sielunkumppanini, kenen kanssa voimme yhdessä nauttia kaikista elämän kokemuksista.
