Case Vastaamo voisi olla myötätuntoisen kulttuurisen muutoksen alku
Case Vastaamo on ollut varmasti monelle uhrille henkisesti vaikea kokemus. Sain itsekin uhkausviestin. Olen kuitenkin kertonut jo avoimesti blogissani henkisisitä haasteistani, joten terapiaseossioiden keskusteluissa ei olisi mitään uutta. Muistan kuitenkin sen tunteen, kun kirjoitin ensimmäistä blogaustani. Jännitin, kuinka ihmiset reagoivat kirjoituksiini. Pelkäsin, että näyttäydyn uhrina ja minua alettaisiin säälimään. Näin ei ole kuitenkaan käynyt ja olen saanut hyvää palautetta blogistani ja moni on kertonut sen auttaneet omien haasteiden kohtaamisessa. Jokaisella tulisi kuitenkin olla oikeus kertoa tai olla kertomatta omista asioistaan.
Case Vastaamo toi esille syyllistämisen kulttuurin
Case Vastaamosta herännyt keskustelu on tuonut esille mielenterveyteen liittyviä haastavia kysymyksiä. Jos minun tarinani olisi ollut tarina, jossa olisin itse syyllistynyt väkivaltaan, olisivat ihmisten reaktiot olleet luultavasti aika erilaisia. Tämä on syy, miksi on ole hirveän avoimesti kertonut omista väkivaltakokemuksistani. Olen pelännyt sen aiheuttavan syyllistämistä niitä kohtaan, ketkä ovat syyllistyneet väkivaltaan minua kohtaan. Muistan myös joitain terapiasessioita, joissa terapeutti syyllisti opettajiani siitä, etteivät he olleet puuttuneet minuun kohdistuneeseen väkivaltaan ja kiusaamiseen. Olen muissakin terapiayhteyksissä huomannut saman ilmiön, mutta minulla on myös hyviäkin terapiakokemuksia. Kokemukseni kuitenkin osoittaa, että syyllistämista tapahtuu jopa psykologian ammattilaisten toimesta. Syyllistäminen ei auta uhria vaan se aiheuttaa vain lisää vihaa, joka vaikeuttaa entisestään traumattisista kokemuksista selviämistä. Olen itse paininut vihan kanssa koko aikuisikäni. Viimeinen asia mitä kaipasin on vihan siementen kastelua entisestään. Valitettavasti kulttuurissamme syyllistäminen on niin yleistä, että sitä pidetään ihan tavallisena käytöksenä.
Olin kuitenkin jo antanut anteeksi minua väkivaltaisesti kohdelleille. Se ei sinänsä ollut vaikeaa, koska huomasin, että heidän väkivaltansa oli lähtöisin heidän omasta pahan olon tunteistaan. Useat minua koulussa kiusanneet ovat myöhemmin kuolleet huumeisiin. Tunnen aidosti surua heitä kohtaan ja tuntuu väärältä, että he eivät saaneet tarvitsemaansa apua. Tämä ei kuitenkaan ole poistanut vihaani vaikka luulin niin käyneen. Viha oli vaan ottanut uuden kohteen. En ole kuitenkaan koskaan suoraan vihannut ketään tiettyä henkilöä vaan vihani kohde oli aina jokin vaikeammin määriteltävä kohde kuten globaalia oikeudenmukaisuutta vastustavat ihmiset. Vuoden 2015 Sipilän hallituksen toimet olivat todellinen koitos minun vihantunteille. Olen kuitenkin luonteeltani sen verran arka ja pelokas, että vihani ei ilmennyt mitenkään kovin radikaalina käytöksenä. Kirjoitin silloin kaikille kansanedustajille oman ehdotukseni oikenmukaisuuden ja kestävän Suomen rakentamisesta, joka tuntuu näin jälkeenpäin aika hauskalta. Nörtin raivonpurkaus saattaa välillä saada hieman eriskummallisia lopputuloksia.
Uskon, että vihallani oli myös osansa vuonna 2016 saamassa loppuunpalamisessa. Muistan silloin, kuinka aloin olemaan niin väsynyt kaikkiin ihmisiin, että vetäydyin kotiani ja en hirveästi nähnyt ketään useisiin kuukausiin. Loppuunpalamisen jälkeen kohtasin vihani erilaisten meditaatioharjoitteiden avulla. Se oli todella pelottavia kokemuksia. Niiden kokemusten jälkeen en enää ole ihmettellyt mitään ihmisten väkivaltaisia tekoja. Vihan kautta ihminen voi tehdä sellaisia tekoja, mitä hänen ei muuten ikinä kuviteltaisi pystyvän tekemään. Tämä on myös syy, miksi en ole kovin toiveikas nykyisiin toimintatapoihin väkivallan kitkemiseksi. Vaikka on totta, että edistystäkin on tapahtunut ihmiskunnan historiassa varsinkin ihmistenvälisen väkivallan vähentämisessä. Silti erityisesti muita eläinlajeja kohtaan olemme edelleen hyvin julmia. Siksi uskon, että kulttuurisella muutoksella kykenisimme paljon myötätuntoisempaan elämään.
Tarvitaan kulttuurinen muutos myötätuntoisen ja terveen elämän saavuttamiseksi
Toivoisin Case Vastaamon herättävän keskustelua myös siitä, mitä mielenterveys edes on. Nykyään mielenterveys on jokin epämääräinen terveyden osa-alue, josta ei osata vieläkään keskustella rakentavasti. Mielenterveys tulee esille vain mielenterveydessä tapahtuvien ongelmien kautta. Case Vastaamon myötä on alettu puhumaan enemmän mielenterveydestä ja kaikkien oikeudesta saada tarvitsemaansa apua. Olen ihan samaa mieltä, mutta olisi hyvä myös puhua siitä, miksi niin moni painii mielenterveysongelmien kanssa. Itse olen saanut apua omiin mielenterveysongelmiini vasta sen jälkeen, kun olen aloittanut säännöllisen mielen harjoittamisen. Oman henkisen terveyden edistämiseen tähtävästä mielen harjoittamisesta ei juurikaan puhuta. Mielen harjoittamisesta puhutaan ainoastaan työkyvyn parantamisen yhteydessä. Mindfullnessista onkin tullut uusi keino yrittää lypsää työntekijöistä entistä enemmän irti. Tämä ei voisi olla kauempana alkuperäisen buddhalaisen mindfullnessin filosofiasta.
Tässä helposti tulee taas esiin syyllistämiskortti, jossa kehottamalla ihmisiä ylläpitämään mielenterveyttään, syyllistää samalla niitä, kenen mieli on järkkynyt. Tässä ei kuitenkaan ole kyse ihmisten syyllistäisestä vaan kulttuurimme ja länsimaisten psykologisten käsitysten kyseenalaistamisesta. Kuvitelkaa kulttuuri, jossa ihmisiä ei neuvottaisi harjoittamaan liikuntaa vaan ainoastaan siinä tapauksessa, kun ihminen alkaa oireilemaan, hänelle tarjottaisiin fysioterapeutin apua. Kuulostaa aika absurdilta toiminnalta, mutta tuollainenhan tilanne on mielenterveyden kohdalla.
Länsimainen kulttuuri ja psykologia ei kannusta ihmisiä itsetutkiskeluun saatika anna siihen mitään työkaluja. Näin ollen ihmisillä ei ole mitään työkaluja omassa mielessä tapahtuvien muutosten käsittelyyn. Siksi olisi aika ruveta miettimään, miten voisimme kannustaa ihmisiä paremmin tulemaan tietoiseksi omaan käyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Tässä minua on auttanut eniten buddhalaisen psykologian opit. Voisikin olla aika avata näkökenttäämme hieman ja katsoa, voisiko meillä olla jotain opittavaa myös muista kulttuureista. En väitä, että buddhalainen psykologia ja filosofia ratkaisisi kaikki ongelmat, mutta yhdistämällä useiden kulttuurien parhaat puolet voisimme luoda uuden kulttuurin, joka olisi terveempi kaikille kanssaeläjille.