Kaikkien olentojen hyvinvoinnin ja onnellisuuden edistäminen - Tie pysyvään onnellisuuteen

Merkityksellisyys on ollut minulle tärkeimpiä elämääni ohjaavia voimia. En ole kuitenkaan tunnistanut sitä aikaisemmin, koska olen elänyt suurimman osan elämästä tiedostamattomasti. Tiedostamattomasti eläessäni en tunnistanut ajatteluuni ja käyttäytymiseeni vaikuttavia tekijöitä. Tähän on kuitenkin tullut muutos viime vuosina,kun olen alkanut tunnistaa menneitä ja nykyisiä ajattelu- ja käyttätymismallejani.

Koulukiusauskokemukseni jälkeen olen etsinyt merkitystä elämääni kiinnittämällä merkityksen aina johonkin ulkoiseen asiaan. Pitkään elämälläni ei tuntunut olevan mitään merkitystä, minkä uskon olevan suurin syy nuoruuteni masennukseen ja alkoholinkäyttöön.

Ensimmäisen kerran elämälläni tuntui olevan jokin merkitys, kun aloin seurustelemaan. Silloisella kumppanillani oli todettu psyykkinen sairaus, joka vaikutti melko paljon hänen olemukseensa ja sitä kautta suhteeseemme. Sain ensimmäistä kertaa merkityksellisyyden elämääni, kun otin tehtäväkseni kumppanini tervehtymisen. En kuitenkaan tiedostanut mitään ongelmia omassa psyykkeessäni, joka oli yhtä epäterve kuin kumppanini, vaikka minun psyykkisille ongelmilleni ei ollutkaan diagnoosia. Aloin pakkomielteisesti painostamaan häntä kokeilemaan erilaisia hoitoja ja yritin kaikin keinoin etsiä sopivaa parannuskeinoa hänen psyykkisiin ongelmiinsa. 

Toisen ongelmia ei kuitenkaan pysty parantamaan, jos toinen ei itse ole mukana muutosprosessissa. Kaikki yritykseni hänen tervehdyttämiseensä epäonnistuivat ja jouduin lopulta kuuden vuoden uuvuttavan taistelun jälkeen luovuttamaan. Samalla menetin myös uudestaan merkitykseni elämään ja aloin taas voimaan huonosti. Löysin kuitenkin pian uuden merkityksen elämääni, joka syntyi minussa olevasta vihasta. Kuuden vuoden seurustelun aikana jouduin aika ikävällä tavalla tutustumaan mielenterveyspalveluihin tai oikeastaan niiden puutteeseen. Tämä jätti minuun syvän vihan yhteiskuntaa kohtaan, jolta en saanut tarvitsemaani tukea. Tästä sainkin uuden merkityksen eli yhteiskunnan vihaamisen. Onneksi yhteiskunnallinen vihani kohdistui enimmäkseen poliittiseen vaikuttamiseen eikä mihinkään väkivaltaa tai muuhun vihaa lisäävään toimintaan. Syynä tähän varmasti olivat omat väkivaltakokemukseni, joiden vuoksi viimeinen asia mitä haluan on lisää väkivaltaa maailmaan.

Poliittinen vaikuttamisagendani oli jo alusta asti kuin Don Quijote -tarinasta. Siitäkään ei tullut mitään, ja turhauduin entistä enemmän vihani vain kasvaessa. Toinen asia, mihin merkityksellisyyden puutettani purin, oli silloinen työni. Kuvittelin työlläni olevan todella suuri merkitys ilmastonmuutoksen hillinnän osalta. Hankkeen loputtua huomasin kuitenkin, että merkityksellisyys ja vaikuttavuus ovat kaksi eri asiaa. Hankeessa tekemäni työ oli minulle hyvin merkityksellistä, mutta vaikuttavuudeltaan oikeastaan aika minimaalista.

Ilmastonmuutoksen hillinnässä ei ole mitään nopeita voittoja, joten kaikki työ vie agendaa kuitenkin eteenpäin. Tämä ei kuitenkaan minulle riittänyt, sillä olin oikeasti kuvitellut, että työlläni voisi olla merkittävä vaikutus ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kun huomasin, että oikeasti työlläni ei ollut kuvittelemaani vaikutusta, merkityksellisyyden tunteeni katosi jälleen. Samanaikaisesti olin juuri eronnut silloisesta tyttöystäväni. Tällä kertaa olin menettänyt elämän merkityksellisyyden niin pahasti, että sain todella pahan burnoutin. Jos sitä haluaa kuvata yhdellä sanalla, niin se olisi henkinen kuolema. Elin totaalisessa pimeydessä, enkä nähnyt enää mitään iloa elämisestä. Silloin päätin, että tervehdytän itseni, jotta voin auttaa muita.

Tämä oli luultavasti yksi käänteentekevimmistä päätöksistäni, koska sen myötä päästin irti minuudestani. Minuudesta luopumisen myötä olin täysin auki kaikenlaisille uusille ajattelumalleille. Opiskelin puolen vuoden aikana kaiken itsestäni tutkimalla menneisyyden tapahtumien muodostamia ajattelu- ja käyttäytymismallejani. Olin harjoittanut erilaisia mielenhallintatekniikoita useita vuosia, minkä vuoksi pystyin tarkkailemaan menneisyyden ajattelumallejani tarkkailijana. Tämän avulla sain ikään kuin ulkopuolisen näkökulman niihin olematta itse kokijana. Itsetutkiskelun myötä pystyin tunnistamaan suuren osan epäterveitä ajattelumallejani. Samalla kuuntelin useita buddhalaisiin opetuksiin perehtyneitä ajattelijoita, joilta otin hyvin paljon vaikutteita uuden ajattelumallini rakentamisessa. Uusi ajattelumallini ei rakennu enää minuus-ajattelun varaan, vaan buddhalaisuudesta lähtöisin olevaan kaikkeus-ajatteluun, jossa ei ole minuutta.

Uuden ajattelumallin myötä omaksuin terveellisen altruistisen ajattelumallin, joka ei pohjaudu aikaisempaan tyyliin uhriutumiseen eikä sääliin vaan ehdottomaan rakkauteen ja kaikkien olentojen hyvinvoinnin ja onnellisuuden edistämiseen. Nyt vihdoin tiedän, mitä on todellinen vapaus. Todellinen vapaus on, kun ei tarvitse olla enää mitään. Voi olla vain ei kukaan, jolloin vapautuu kaikista epäterveistä pyrkimyksistä löytää merkityksellisyyttä keinotekoisesti tekeytymällä tärkeäksi. Nykyisin merkityksellisyyteni ei ole kiinnittynyt mihinkään, vaan elämäni merkitys tulee valitsemastani elämänpolusta. Itsetutkiskeluni myötä löysin oman elämänpolkuni, joka on tehdä kaikkeni turvatakseni mahdollisimman henkisesti rikas elämä kaikille nykyisille ja tuleville olennoille.

Olen kuitenkin vasta polun alussa, ja minulla on vielä pitkä matka minuudesta irtautumiseen ja oman elämäntehtäväni konkretisoitumiseen. Oman elämänpolun löydettyä tärkeintä onkin matka, eikä päämäärä. Mikä parasta, minun ei tarvitse kulkea matkaa yksin vaan yhdessä sielunkumppanini kanssa. 

Nykyisin en kuitenkaan pyri pakkomielteisesti saavuttamaan jotain, vaan annan intuitioni johtaa minua. Tämä ei todellakaan ole helppoa, koska yhteiskunnassamme on niin paljon riippuvuussuhteita. Samalla tämä on kuitenkin myös hyvä kokeilu ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan rakentamisessa, koska nykyiset yhteiskunnan taloudelliset ja sosiaaliset riippuvuussuhteet estävät ihmisiä olemasta sellaisia kuin he oikeasti voisivat olla. Minun ajatteluni mukaan kaikki ihmiset ovat syntyjään altruistisia, mutta vallitsevat ajattelumallit, yhteiskunnan rakenteet ja kulttuurilliset tekijät ovat muokanneet ihmisten käyttäytymistä egoistiseen eli itsekeskeiseen suuntaan.

Ihmiskunnan kohtalonkysymys tuleekin olemaan, pystyvätkö ihmiset muuttamaan egoistiset ajattelu- ja käyttäymismallinsa kaikkien olentojen onnellisuutta ja hyvinvointia edistäviin altruistisiin malleihin.

Tässä rakkaani kirjoittama blogiteksti identiteetin kahleista irtautumisesta sekä hyvän elämän rakentumisesta. 
https://arurablog.blogspot.com/2019/02/elaman-ei-tarvitse-olla-mahtavaa-eika.html