Meditaatioretriitin opit: Kukaan ei voi särkeä toisen sydäntä ja muutosta ei voi estää
Vuoden vaihteessa päätin toteuttaa kaksi peräkkäistä retriittiä, joista toinen oli Plum Villagen järjestämä viiden päivän onlineretriitti ja sen jälkeen tein omatoimisen viiden päivän retriitin. Keskeinen teema retriiteissäni oli romanttisen suhteen päättymiseen liittyvät tunnetilat sekä maailmanparantamistyössäni kohtaamani uupumus. Tässä esittelen joitain Ajattelin tällä kertaa jakaa joitain retriitissä tulleita oppeja, oivalluksia ja pohdintoja. Ymmärrykseni tässä esitetyistä buddhalaisuuden opeista on vielä hyvin keskeneräisiä, joten tässä esitetyt opit perustuvat pelkästään oman kokemukseni ja ymmärrykseni luomaan mielikuvaan eivätkä välttämättä vastaa alkuperäisten opetusten tarkoituksia.
Oppi 1: Kukaan ei voi särkeä toisen sydäntä
Romanttisessa suhteen päättymiseen liitetään usein sydämen särkyminen, joka yleensä tarkoittaa rakkauden menettämiseen liitettävää tunnetilaa. Tässä tilanteessa syytökset kohdistuvat yleensä kumppaniin. Tosiasiassa kukaan ei voi särkeä toisen sydäntä vaan sydän särkyy itseen, toiseen ja suhteeseen asetettujen odotusten rikkouduttua. Eli käytännössä ainoa mikä on särkynyt on itseeni, toiseen ja suhteeseemme asettamani odotukset. Tämä oivallus sai minut laittamaan tapahtuman oikeisiin mittasuhteisiin. Otan kuitenkin vastaan odotusten särkymisestä syntyneen surun.
Rakkauteni ei ole myöskään kadottanut vaan koen edelleen vahvaa rakkautta itseäni ja muita kohtaan. Se mitä tarkoitan rakkaudella jääköön tosin seuraavien blogausten pohdittavaksi. Romanttisen suhteen päättyminen aiheutti kuitenkin vahvan kaipuun, jota myös tutkailin retriitissä. Huomasin, että kaipuu ei kohdistu rakkauteen vaan intiimiyteen. Huomaan, että intiimiys on vahvasti kiinnittynyt romanttisiin suhteisiin ja sen saavuttaminen ystävyyssuhteissa on osoittautunut äärimmäisen hankalaksi. Tässä haasteeksi tulee nykykulttuurissa korostuva sosiaalisuus, jossa luodaan mahdollisimman paljon sosiaalisia suhteita. Valitettavasti aikaa ja jaksamista on kaikilla rajallisesti, minkä vuoksi romanttinen suhde laitetaan ykköseksi ja loppu jaetaan sitten useiden sosiaalisten suhteiden kanssa. Tämä johtaa siihen, että romanttinen suhde jää ainoaksi intiimiksi suhteeksi. Romanttisen suhteen päättyminen johtaa taas usein valtavaan intiimiystyhjiöön, joka pahentaa odotusten särkymisen aiheuttamaa sydänsurua entisestään.
Surun käsittelyyn taas auttaa opettajani Thich Nhat Hanhin (kutsumanimi Thay) usein käyttämä fraasi "No mud no lotus". Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä, että samoin kuin kukka tarvitsee mutaa kasvaakseen tarvitsevat terveelliset mielenmuodostumat epäterveellisiä mielenmuodostumia kasvaakseen. Näin ollen ilman surua ei ole iloa, ilman kärsimystä ei ole onnellisuutta. Tämä opetus on yksi sellainen, minkä olen kokenut toimivan myös käytännössä eli olen pystynyt työstämään surusta iloa ja kärsimyksestä onnellisuutta. Valitettavasti tämä on jatkuva prosessi ja siksi säännöllinen henkinen harjoitus on ainakin minulle ainoa tapa pitää elämänilo hengissä. Sydämen särkyminen on kuitenkin hyvä hetki harjoittaa myötätuntoa, joten sydämen avautuminen sydämen särkymisen kohdalla on varmasti ihan totta ainakin oman kokemukseni perusteella.
Oppi 2: Muutosta ei voi estää
Edellisessä suhteessa tavoittenani oli, etten aseta suhteelle tavoitteita tai odotuksia vaan annan sen mennä omalla painollaan. Nyt huomaan, että epäonnistuin tavoitteessani. Tein suhteessa typeriä virheitä ja suurin osa johtui juuri siitä, että halusin muokata itseni, toisen ja suhteemme minun odotusteni mukaiseksi. Plum Villagen retriitissä yksi teema oli aimlessness. Aimlessnessin minulle tärkein oppi on, että elämästä tulisi pystyä nauttimaan nykyhetkessä eikä vasta sitten, kun on saavuttanut jonkun tavoitteen.Tulevaisuutta kun ei voi ennustaa ja tulevaisuuden rakentaminen on myös hyvin epävarmaa, koska tapahtumia ei voi ennalta määrätä.
Olen itsekin ajautunut usein niin sanottuun sitku ajatteluun, jossa aina lykkään jotain muutosta eteenpäin ja samalla muutokseen liittyvää mielentilaa. Tietynlaisia tavoitteita on kuitenkin ihan hyvä asettaa, mutta pitäisi pystyä olemaan kiinnittymättä tavoitteiden yksityiskohtiin. Opettaja käytti tässä esimerkkinä sitä, kuinka Thaylla oli suunnitelmissa perustaa Plum Villagen luostari Vietnamiin, mutta se ei ollut mahdollista, joten se perustettiin Ranskaan. Eli Thaylla oli koko ajan visio luostarin perustamisesta, mutta sen toteuttamistapa ja yksityiskohdat olivat täysin hämärän peitossa.
Tässä itselle tärkein oppi on, että jatkossa pyrin luomaan suuntaviivoja joitain visiotani kohti, mutta en pyri luomaan mitään tarkkaa kuvailemaa millainen se olisi tai miten siihen päästäisiin. Tärkeintä on vision toteuttaamiseen liittyvä tahdonvoima, joka ohjaa elämää jatkuvasti kohti visiota. Elämän virtaan heittäytyminen ei vaan ole mitenkään helppoa, koska mieli hamuaa koko ajan jotain pysyvää. Valitettavasti elämässä ei mikään ole pysyvää paitsi oma hengitys.Siksi olisikin tärkeä luoda itselleen turvakoti siihen, mikä säilyy mukana läpi elämän eli omaan hengitykseen.
Jatkuvan muutosen sietämiseen liittyy myös toinen Plum Villagen retriitissä käsitelty teema eli signlessness. Signlessness tarkoittaa sitä, että ei kiinnitetä itseään tai toisia mihinkään pysyviin määritelmiin. Usein määrittelemme itsemme ja toiset tietynlaisten määrittelyjen kautta ja ne muodostuvat ongelmaksi, kun oma identiteetti kiinnitetään määritelmään. Tästä esimerkkinä on romanttisissa suhteissa saatu identiteetti kuten kumppani tai puoliso. Romanttisen suhteen päätyttyä menetät kyseisen määritelmän, joka saattaa monelle aiheuttaa identiteettikriisin.
Tämän takia olen itse pyrkinyt luomaan itselleni niin sanotun muuttuvan identiteetin (liquid identity), jossa identiteettimääritelmät ovat koko ajan uudelleen määrittelyn alaisia. Täytyy myötää, että joistain identiteeteistä on hankalampi luopui kuin toisista. Yksi identiteetti, mistä minun on ollut äärimmäisen hankala luopua on ilmastoasiantuntija. Vaikka en käytä määritelmää esitellesäni itseäni, mutta omassa toiminnassani pyrin esiintymään sellaisilla ulostuloilla, jotka usein liitetään ilmastoasiantuntijan rooliin. Olen kuitenkin täysin kyllästynyt ilmastoasiantuntijan rooliin, minkä vuoksi on aika siirtää fokusta uusille urille.
Henkisen muutoksen ajaminen maailmanparantamistyöni keskiöön
Aimlesssness oppeja aion hyödyntää myös maailmanparantamistyössäni, jossa olen pitkän aikaa etsinyt uutta suuntaa ja omaa paikkaani. Nykyinen toimintatapani on niin kuluttava, etten pysty sitä enää jatkamaan. Monet verkostoni ovat myös sellaisia, mitkä eivät tue henkistä polkuani. Siksi minun on aika päästää irti kaikista sellaisista yhteistyökuvioista, jotka aiheuttavat minulle vain katkeroitumista ja ärtymistä. Voin myöntää, että lähes kaikki ympäristöliikkeen sisäiset yhteistyökuviot ovat tällä hetkellä niin tuskallisia, että ne täytyy laittaa ainakin toistaiseksi jäähylle.
Ympäristöliikekin voisi oppia buddhalaisesta aimlessness ajattelusta sekä monista muista buddhalaisuuden opeista. Olen itse paininut pitkään merkityksettömyyden ja epätoivon syövereissä. Olen halunnut olla myös realisti ja pystyä katsomaan silmiin myös sellaista tulevaisuuden skenaariota, jossa nykyinen sivilisaatio romahtaa ja mahdollisesti jopa oman elämäni aikana.
Vuonna 2020 epätoivo alkoi vaikuttamaan elämääni jo niin paljon, että se alkoi vaikuttamaan myös ihmissuhteisiin ja omaan henkiseen jaksamiseeni. Loppuvuoden Plum Villagen retriitissä sain käsiteltyä epätoivoa ja pystyin työstämään sitä ainakin hieman toivon suuntaan. Yksi keskeinen menetelmä oli kirjoittaa anteeksipyyntö tuleville sukupolville. Olen jonkin verran muuttanut sitä sen jälkeen ja lisännyt siihen uusia oppeja. Anteeksipyyntö runossa olen pyrkinyt esittelemään keskeiset oppini siitä, millainen henkinen muutos tarvittaisiin nykyisen sivilisaation pelastamiseksi. Ehkä runo voisikin toimia minulle uutena suuntana henkisen muutoksen ajamisen pyrkimyksissäni.
Reconciliation to future generations and less fortunate ones in the present
Dear being,
I'm sorry that the gate of heaven on earth is closed for you.
I'm sorry that you are not able to see the beauty of nature and all its miraculous creatures.
I'm sorry that we weren't able to help our generation out of ignorance and suffering and that way we failed to prevent us from closing the doors to heaven on earth from you and from the less fortunate ones in the present.
I'm sorry that we couldn't make people see that our way of life and our own ignorance was the main cause of stealing life from you and causing a lot of suffering to ourselves and others.
I'm sorry that out of ignorance we confused human needs with human greed. We compensated our lack of meaning with consuming and that way we made more suffering to you and less fortunate ones in the present.
I'm sorry that we couldn't wake our generation to see that they live in heaven and that their way of life, beliefs, and their own suffering prevented them from seeing heaven in front of their eyes.
I'm sorry that we believed our ego to be our self. That belief separated us from others, which eventually led to vicious fights between different interest groups and made co-operation impossible.
I'm sorry that our generation believed in markets, politicians, future generations, and technical solutions for solving the problem.
But know that there is no one to blame, all of us were the victims of that same ignorance and we all suffered because of that.
Love,
Timo (Wise path of the heart)