Oppimiskyky ja tietoisuustaidot-tulevaisuuden valttikortit

Viimeiset puolitoista vuotta olen käyttänyt suuren osan ajastani maailman opiskeluun. Kimmoke tähän tuli siitä, että moni sanoi maailman olevan niin monimutkainen, ettei sitä voi ymmärtää. Toinen kimmoke on, että olen pitänyt aina itseäni vähän tyhmänä, koska vammaisuuteni takia usein älyykyyttäni kyseenalaistettiin. Olen kääntänyt tämän ajatusmallin omaksi edukseni, koska olen huomannut tietoisen "tyhmyyden" olevan parasta oman oppimisen kannalta. Tietoisessa tyhmyydessä kyseenalaistaa omaa tietämystään koko ajan, jolloin pystyy säilyttämään aidon uteliasuuden asiaan eikä kiinnitä tietämystään johonkin tiettyyn uskomukseen (monia tieteellisiä teorioita voidaan pitää myös eräänalaisina uskomuksina, koska harvaa teoriaa voidaan pitää kiistattomana totena myös tulevaisuudessa (vrt. esim.gravitaatio).)

Pidän maailman ymmärtämistä yhtenä keskeisenä tekijänä, jotta pystytään miettimään ratkaisuja sen pelastamiseksi. Itselle maailman opiskelu on ollut mielenkiintoinen ajatusharjoitus. Erityisesti kiinnostaa selvittää erilaiset riippuvuusuhteet kuten ihmismielen riippuvuussuhde vallitsevaan yhteiskuntamalliin.

Maailman opiskelun ensimmäisen osan viimeisenä kirjana oli Martin Fordin Robottien kukoistus. Se sopii hyvin ylioppilasjuhlien teemaan. Ei käy kateeksi valmistuneita, kun miettivät mille alalle tulisi suuntautua. Sanoisin, että tärkein kyky tulee olemaan jatkuvan oppimisen kyky. Se aika, kun tutkinnolla selviää koko elämän tulee luultavammin katoamaan jo hyvin pian. Se on jo nyt kadonnut monelta alalta.

Maailman opiskelu on mielenkiintoinen harjoitus oppimiskyvyn ja ajattelun parantamiseen. Tärkein asia oppimiskyvyn ja ajattelukyvyn parantamisessa on ollut tietoisuustaitojen parantaminen. Tietoisuustaidot ovat paljon laajempi kokonaisuus kuin vain yleisesti käsitetty mindfulness. Tärkeimpänä tekijänä tietoisuustaitojen parantamisessa on ollut itsetutkiskelu. Itsetutkiskelu on ollut myös keskeisenä tekijänä maailman ymmärtämisessä.

Lukemisessa usein käytetään muistiin perustuvaa oppimista. Itse en lukenut kirjoja oppiakseni niistä vaan herättääkseni omaa ajatteluani. Tein jo etukäteen itselle selväksi, miksi luen jonkun kirjan. Muistiin perustuva oppiminen tulee luultavammin olemaan vähemmän merkityksellinen kyky, koska jo nyt tiedonhaku ei ole ongelma. Itsellä koulussa opiskelussa suurin ongelma oli se, että suurin osa opiskelusta perustui ulkoaopettelemiseen. Siksi voin sanoa rehellisesti, että 10 vuoden diplomi-insinööri opinnoista ei hirveästi jäänyt käteen. Suurin syy oli kuitenkin se, että olin täysin väärällä alalla.

Nykyisessä opiskelussa en pyri löytämään vastauksia vaan enemmänkin löytämään kysymyksiä. Kysymysten avulla pystyy paremmin pohtimaan sitä, mitä vielä maailmasta emme tiedä. Tein myös oman teorian maailman ongelmien (ihmisen käyttäytyminen, eriarvoisuus, nationalismi, ekologinen kriisi) syistä, mutta se on vielä kesken. Pitää perehtyä vielä mm. individualismiin ja länsimaisen ihmiskäsityksen ja maailmankuvan syntyyn sekä niiden kytköksestä vallitsevaan talousajatteluun.

Sen ainakin opin, että en enää luule tietäväni vaan tiedän luulevani. Tieteessä ja sen tulkinnoissa pitäisi ottaa nöyrempi ote. Tällä hetkellä on eri aloilla paljon valtavirtaistuneita tieteitä, joita pidetään absoluuttisena totuutena. Absoluuttista totuutta ei ole olemassakaan vaan tiede perustuu aina nykyiseen tietämykseen tutkitusta tutkimuskysymyksestä. Tiede ei myöskään ole objektiivistä. Väärät uskomukset saattavat olla ihmiskunnalle kohtalokkaita, koska meillä on todella vähän aikaa pelastaa tämä pallo ekologiselta katastrofilta. Siksi tarvitaan vahvaa "ristipölytystä", jossa useiden alojen asiantuntijat pohtivat eri näkökulmasta samaa tutkimuskysymystä.

Nöyrää asennetta tietämiseen tarvitaan erityisesti yhteiskuntatietelijöillä joista keskeisenä ovat taloustieteilijät, koska heidän vaikutuksensa ihmisten elämään on tällä hetkellä hyvin merkittävä. Suurin haittavaikutus "luulo tiedolla" on valtionhallinnossa, jossa valitettavasti ongelma on kaikista pahin. Siihen on syynä meidän yksilökeskeinen tietämysihanne, minkä vuoksi odotetaan valtion päättäjien olevan kaikkitietäviä. Tärkein ominaisuus valtionpäättäjillä on kokonaisuuksien hallinta sekä empatiakyky. Siksi erityisesti ministereillä tulisi olla valinnan ehtona pakolliset psykogiset testit. Asiantuntijoilla tulisi olla myös kykyä tiivistää asiansa ymmärrettävään ja tiiviiseen muotoon. Nykyään jokainen asiantuntija laatii vähintään 500 sivuisen kirjan, josta pitää yrittää löytää oleellinen tieto. Toivottavasti tekoäly tuo tähän tulevaisuudessa helpotusta. 

Maailman pelastamiseksi tärkeintä olisi parantaa ihmisten yhteistyökykyä. Tässä tärkeimpänä yksittäisenä tekona on ymmärtää paremmin itseään erityisesti omia uskomuksiaan ja ajattelumallejaan sekä niiden vaikutuksia käyttäytymiseen. Vain tuntemalla itsensä pystyy ymmärtämään paremmin muita. Meille jokaiselle on muodostunut omanlaisensa todellisuus, joten oman todellisuuden muodostumisen ymmärtäminen on keskeistä muiden ymmärtämisessä.