Täydellisenä kumppaniehdokkaana esittäytyminen on epätervettä itselle ja suhteelle
Olen ollut sinkkuna noin 2,5 vuotta ja on tullut törmättyä deittikulttuurin ikäviiin puoliin. Huomaan, että olen tahtomattani taas ajautunut toimintamalliin, jossa koitan jotenkin näyttäytyä mahdollisimman hyvänä kumppaniehdokkaana. Yksi asia mikä eniten on hävettänyt myöntää on se, kuinka kauan edellisestä erosta toipuminen on kestänyt enkä voi sanoa sen olevan vieläkään täysin valmis. Edellisen suhteen päättymisen aiheuttamat henkiset haasteet eivät liity vain kyseiseen suhteeseen vaan ne ovat jatkumoa koko aikuisikäni kokemiini henkisiin haasteisiin.
Syy häpeään on deittinormit, jossa pitää jotenkin esittää olevansa kaikin puolin valmis ja selvittänyt kaikki traumansa. Seuraamassani elämänkatsomuksessa ei ole sellaista käsitettä kuin henkisesti valmis. Lähin sitä on tulla buddhaksi. Useimpien tapauksessa kyse on kuitenkin trauman/henkisten haasteiden hetkellisestä väistymisestä. Olen itsekin jo useasti juhlinut traumoista selviämistä. Nykyään olen jo oppinut, ettei ainakaan minun tapauksessa traumoista selvitä vaan niiden kanssa opitaan elämään. Huomaan myös, että henkinen egoni haluaa korostaa traumahistoriani traagisuutta, mutta en halua lähteä siihen mukaan. Se on myös yksi syy, minkä takia en ole kirjoittanut kovin tarkkoja kuvauksia traumahistoriastani. Toinen syy on, että en jaksa kuulla kenenkään sääliä tai kaltoin kohdelleiden ihmisten syyllistämistä. Kummatkin on täysin ymmärrettäviä reaktioita. Olen kuitenkin jo antanut anteeksi kaikille minua kaltoinkohdelleille ihmisille ja voin sanoa aidosti tuntevani rakkaudellista myötätuntoa heitä kohtaan. Haluaisin kyllä jossain vaiheessa kirjoittaa kokemastani henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, koska se voisi edistää väkivaltaan ajautuvien ymmärtämistä. Tosin juttu ei ehkä olisi joidenkin mielestä tarpeeksi uskottava, koska en pysty saamaan tietoja väkivaltaan ajautuneiden kokemuksista.
On myös mielenkiintoista huomata, kuinka deittinormit vaikuttaa osittain käytökseeni vaikka deittailutapani on monelta osin täysin vallitsevien normien vastaisia. Huomaan että minun henkiseen työstämiseen liittyy osittain myös epäterve intentio tulla hyväksi kumppaniehdokkaaksi. Tähän sain herätyksen entiseltä kumppaniltani, joka sanoi, ettei minun pidä työstää itseäni ketään varten vaan olen jo täydellinen kumppaniehdokas sellaisena kuin olen. Se oli kauneinta ja tarpeellisinta, mitä nykytilanteessa häneltä voisin kuulla. En ole kiinnostunut esittämään kenellekään olevani kelpo kumppaniehdokas. Haluan löytää kumppanin, kenelle ei tarvitse esittää mitään vaan vai olla se kuka tällä hetkellä olen.
Epätyypilliset elämäntavoitteeni ja deittailutapani vaikeuttavat kumppanin löytämistä
Toinen keskeinen haaste deittailussani on epätavalliset elämäntavoitteet tai niiden epämääräisyys. Monilla yli 30 vuotiaalla elämäpolkuna on monogaminen parisuhde, lapset ja mahdollisesti myös vakityö. Edellisessä blogijutussa avasin omaa suhtautumistani yhteiskuntanormin mukaiseen elämänmalliin ja etuoikeutettuun asemaani. Monille menestyksen tavoittelu on keskeinen tekijä kumppanin valinnassa. Menestys pitää myös olla itse aiheutettua ja kultalusikkaihmisiä ei yleensä katsota kovin suopeasti. Tosin on myös sellaisia, jotka etsivät itselleen rikasta elättäjää. Täytyy tässä sanoa selvyydeksi vuoksi, että en ole rikas. Oma vauraustasoni vastaa keskivertosuomalaisten vauraustasoa. Oma suhtautumiseni etuoikeutettuun asemaani ja vaurauteen on ollut epäterve, koska olen kokenut syyllisyyttä etuoikeutetusta asemastani. Haaveeni ei olekaan jokin menestyksekäs ura ja kulutuskeskeinen elämä vaan minimalistisuuteen ja altruismiin perustuva elämä. Onneksi vaihtoehtoista elämämallia etsiviä ja noudattaviakin löytyy enenemässä määrin ja on myös deittialustoja, jotka ovat keskittyneet vaihtoehtoisten suhdemuotojen ja elämänmallia noudattavien ihmisten matchaamiseen.
Huomaan myös, että deittailuuni on liittynyt ristiriitoja, jotka ovat hankaloittaneet deittailua. Olen nimittäin halunnut välttyä molemminpuolisilta odotuksilta, koska koen ne ahdistaviksi. Erityisen hankala asia on ollut lapsiasia. Olenkin ilmoittanut suoraan treffialustalla ja viesteissä etten halua biologista lasta tai ydinperhearkea, koska en halua kenenkään luovan minua kohtaan mitään lapsiin kohdistuvia odotuksia. Lapsiasia on ollut mulle tosi hankala, koska en haluaisi olla täysin ehdoton siinäkään. Ajattelutavassani suhteen rajoista ja toiveista tulisi keskustella suhteessa olevien kesken suhteen edetessä. Yleensäkään en halua sanoa "en koskaan", koska näkemykseni saattaa muuttua ajan myötä. Tiedän tässä olevan sukupuolinen ero, minkä takia olenkin tällä hetkellä päätynyt täysin kieltävään lapsikantaan ainakin biologisen lapsen suhteen, vaikka todellisuudessa kantani saattaa joskus muuttua. Tosin pidän sitä tällä hetkellä melko epätodennäköisenä.
Kolmas hankala asia on ollut haluamani suhdemuodon määrittely. Olen huomannut, etten haluakaan perinteistä monogamista suhdetta, minkä takia en halua kenenkään luovan minua kohtaan myöskään mitään monogamisen suhteen odotuksia. Olen edellisen suhteen kokemusten myötä luopunut "Hollywood" tyylisestä rakkausajattelusta, jossa jokaisella ajatellaan olevan joku yksi maaginen kumppani. Siksi olen sanonut etsiväni polyamorista suhdetta. Polyamorian sisälläkin on kuitenkin hyvin erilaisia näkemyksiä suhteen rajoista ja suhteen muodostamisen tavoista. Polyamoriassakin ajattelutapani eroaa valtavirrasta, koska minulle poly-/monosuhteen välillä ei ole niin selkeää rajaa vaan kyse on suhteen rajojen ja tarpeiden/toiveiden yhteensovittamisesta. Monet polyamorisetkin ihmiset kaipaavat selkeärajaisia suhteita, mikä on aiheuttanut lisähaasteita deittailulleni.
Olen myös ollut romanttisen suhteen korostamista vastaan, mutta huomaan, että ilman romanttisuutta suhteesta ei tule tarpeisiini nähden tarpeeksi intiimi. Tosin yksi läheisimmistä ystävyyksistäni on syntynyt kyseisen deittitavan johdosta. Eli se ei ole ollut täysin turhaa. Kaipaan kuitenkin intiimiä suhdetta, minkä vuoksi olenkin muuttanut suhdepreferenssejäni ja deittailutapojani ja sanonut suoraan ajankäytössäni romanttisten intiimien suhteiden tulevan olemaan ykkösprioriteetti. Olen myös huomannut, että omien intressien ja tarpeiden esittäminen jo heti alkuvaiheessa auttaa löytämään intresseihini ja tarpeisiini nähden oikeita ihmisiä. Siksi olen nykyään kertonut jo alussa omat tarpeeni ja toiveeni. Erilaisen lähestymistavan takia en ole yleensä käynyt normaaleilla treffeillä vaan tapaan sellaisia, ketkä eivät etsi perinteistä monogamista parisuhdetta ja ajattelevat eri suhtemuotojen rajoista muutenkin hieman väljemmin kuin perinteisesti ajatellaan. Kaikki edellä mainitut tekijät tietysti ovat rajanneet mahdollisten kumppaneiden määrää melko paljon. Siksi olenkin välillä hieman meinannut vaipua epätoivoon ja miettinyt suhtautumiseni muuttamista.
Syy, miksi haluan pitää tiukasti kiinni omista näkökulmista ja toiveistani on ihmisuhteisiin liittyvä mielyttäjäpersoona, jonka työstäminen on ollut kivin tie. Olen onnistunut kohtuu hyvin tunnistamaan mielyttäjäpersoonaan liittyvät ajatus- ja toimintamallit, mutta niiden muuttaminen ei ole ollut helppoa. Deittailussa minun on pitänyt olla äärimmäisen tarkka omista rajoista, toiveista ja kriteereistä, koska minulla on suuri riski päätyä suhteeseen vain hetken ihastuksesta ja sen myötä syntyvästä miellyttämisen halusta. Olen pystynyt kohtuu hyvin muuttamaan toimintatapojani, mutta se ollut todella prosessi. Omien intressien ja tarpeiden ilmaiseminen ei ole ollut mikään ihana prosessi vaan se on tarkoittanut myös useiden ystävyyssuhteiden hiipumista ja deittailun monimutkaistumista. Se on kuitenkin tarpeellista, mutta se on samalla henkisesti hyvin raskasta.
Romanttisen suhteiden luomisen kannalta kokonaisvaltainen itsetietoisuuden parantaminen ei todellakaan ole helpottanut prosessia. Silti haluan tällä kertaa ryhtyä suhteeseen tietoisesti ja harkitusti. Tähän liittyen luin Emilia Vuorisalmen Sekaisin Lovesta -kirjan jossa on neurotieteen keinoin selitetty romanttisissa suhteissa tapahtuvia ilmiöitä. Kumppanin valintaan liittyy hyvin monia tekijöitä ja tässä olen tuonut esille vain muutamia omalla kohdalla tällä hetkellä merkittävimpiä. Spontaanisti syntyneet suhteetkin voivat kuitenkin olla hyviä. Edellinen suhteeni syntyi melko spontaanisti ja se oli elämäni ihanimpia kokemuksia. Haluan kuitenkin tulevien suhteiden olevan erilainen, jossa pystyn ottamaan huomioon edellisistä suhteista tulleet opit. Olenkin huomannut, että suora kommunikointi ja terve itsekkyys on paras lähestymistapa deittailuun, vaikka se onkin tällaiselle mielyttämiseen taipuvalle ihmiselle henkisesti hyvin haastavaa.