Uudenalaiselle elämänpolulle astuminen on vienyt kauemmin kuin olin ajatellut

Nautin tänään vuoden ensimmäiset grillatut makkarat ulkona Haukanniemen uudessa kodassa. Tätäkin retkeä olin suunnittellut toteuttavani jo monet kerrat, mutta en vaan saanut aikaiseksi aikaisemmin. Olen viime aikoina kiinnittänyt enemmän huomiota tapaani viivytellä monessa asiassa. Joissain asioissa viivyttelylle on kuitenkin hyvät perustelut. Olen juuri kirjoittamassa viimeisiä sivuja nykyiseen mielipäiväkirjavihkoon, jonka aloitin 21.10.2021. Nimeän aina mielipäiväkirjavihon jollain mietelauseella ja nykyisen mielipäiväkirja on nimetty "beginning a new", joka on yksi seuraamani buddhalaisen koulukunnan harjoitus. Harjoitus on yksi työkalu tulehtuneen ihmissuhteen korjaamiseen. Minun viittaus ei kuitenkaan ole kyseiseen harjoitukseen vaan uudenlaisen elämänpolun aloittamiseen. Uudenlaisen elämänpolun aloittaminen ei ole edennyt ihan siinä tahdissa kuin olisin toivonut.

Ihmissuhteissa on tapahtunut myös positiivisia muutoksia, mutta silti en voi sanoa olevani tyytyväinen nykyiseen ihmissuhdetilanteeseeni. Samoin työrintamalla on tullut myös positiivista edistystä, mutta silti kaipaan radikaalimpaa muutosta. En kuitenkaan halua kiirehtiä muutoksessa, koska haluan olla varma, että muutos vie kohti elämäntavoitteitani. En voi puhua unelmista, koska en ole vielä luonut niitä. Olen kuitenkin tunnistanut omat tarpeeni ja joitain asioita, mitä haluan elämäni aikana kokea. Tavoittelemani kokemukset littyvät myös ihmissuhteisiin eli ne eivät olet mitään hetkellisiä kokemuksia vaan pidempiä elämänvaiheita. Ne on tällä hetkellä kaikista tärkein kiintopiste, mitä kohden haluan elämääni suunnata. Tavoitteeni eivät ole yhteiskuntanormin mukaisia vaan päinvastoin haluaisin omalla esimerkilläni luoda/edistää uudenlaista ihmissuhde- ja työkulttuuria, mikä tekee tavoitteiden saavuttamisesta tai edes edistämisestä. hyvin haastavaa.

Elämässäni on myös monia positiivisia tekijöitä kuten uusia ihmissuhteita ja työkuvioita. Hankalinta onkin olla kärsivällinen, kun tuntuu, että elämä on jossain odotustilassa. Se ei tarkoita, ettenkö pystyisi nauttimaan myös nykyhetkestä ja nykyisistä ihmissuhteista. Nautin monesta asioista myös nykyhetkessä ja tykkään myös yksinolosta. Olen havainnut, että yksin olemiseen liittyvistä hankalista tunteista useat selittyvät yksin olemiseen liittyvällä häpeällä. Huomaan monessa tilanteessa häpeäväni yksin olemista. Varsinkin tilanteissa, joissa olen jossain tapahtumassa, jossa on tuttuja, jotka hengaavat omassa seurueessaan. Tässä varmasti moni ekstrovertti ihminen tarjoaisi ratkaisuksi sitä, että kysyisin rohkeasti voisinko liittyä heidän seuraansa. Joskus teenkin niin, mutta lopputulos saattaa johtaa vain entistä kiusallisempaan tilanteeseen. Jos menen johonkin seurueeseen, jossa kaikki muut tuntevat hyvin toisensa, niin saatan tuntea entistä suurempaa ulkopuolisuutta kuin yksin ollessani. Kokemukseeni vaikuttaa seurueen ihmisten asennoituminen uuden ihmisen ilmaantumiseen. Jos seurueessa olevat ovat aidon kiinnostuneita ottamaan minut mukaan heidän keskusteluihin ja tekemisiin, niin silloin tunnen olevani tervetullut. Siksi usein menenkin seurueeseen vasta sen jälkeen, kun seurueen jäsen on pyytänyt minua liittymään heidän seuraan. Tosin sekin saattaa johtaa samanlaiseen ulkopuolisuuden kokemukseen, jos pyyntöön liittyy ikään kuin jonkinlainen "yksinäisyyspelastus", jossa joku velvollisuudentunteesta käsin ikään kuin pelastaa minut seurueeseensa. Yksin olemiseen liittyvä tunnereaktio on suurelta osin yhteiskuntanormeista kumpuava reaktio. Tunnereaktion ymmärtäminen on helpottanut siihen suhtautumista.

Viivyttelyyni intiimeistä ihmissuhteista kirjoittamiseen liittyy samat haasteet kuin uudenlaisiin ihmissuhteisiin astumisessa

Huomaan myös, kuinka monet ihmissuhdenormeihin ja -keskusteluihin liittyvät asiat aiheuttavat ärtymystä. Se on myös syy, miksi en ole vieläkään saanut kirjoitettua intiimeihin ystävyys- ja romanttisiin suhteisiin liittyvää blogijuttua. Olen seurannut jonkin verran romanttisiin suhteisiin ja seksuaalisuuteen liittyviä postauksia ja mielipidekirjoituksia. Niissä näkyy todella paljon sukupuolittunut uhriutuminen ja syyttely. Joskus koen itsekin, että biologisen sukupuoleni takia minulla ei olisi oikeutta avautua mistään romanttisiin suhteisiin tai seksuaalisuuteen kuuluvista asioista. Sen sijaan, että syytellään toisia voisi pohtia ennemmin sukupuoleen ja ihmissuhteisiin liittyviä normeja ja niiden vaikutuksia ihmisten käytökseen. Olen myös huomannut, että samat ihmissuhdenormit ovat suurin syy sille, miksi ihmissuhteeni eivät ole muodostuneet sellaisiksi kuin olisin toivonut.

Haluaisin välttää tuikkaamasta bensaa jo olemassa oleviin kiistoihin, mutta se ei tule olemaan helppoa. En haluaisi myöskään kirjoittaa juttua ärtymyksestä ja katkeruudesta käsin. Huomaan, että tulee koko ajan tarve lievennellä avautumisiani, koska en halua esiintyä minään ärtyneenä ja katkeroituneena kusipäänä. En usko kovin monen ainakaan niin ajattelevan, mutta silti on hyvä sanoa, että ärtymys ja katkeruus ei ole enää mitenkään hallitsevia. Ne silti lymyävät edelleen taustalla. Olenkin päättänyt lukea vielä yhden kirjan, jotta ymmärtäisin paremmin omia fiiliksiäni. Luen tällä hetkellä Emilia Vuorisalmen Sekaisin Lovesta -kirjaa, jossa on todella hyvin selitetty neurotieteen keinoin, miten romanttisuus- ja seksuaalisuusasiat vaikuttavat aivoihin ja sitä kautta tunteisiin ja ajatuksiin sekä usein myös käytökseen. Kirjassa on myös tuotu esiin sukupuolten välisiä eroja, vaikka kirjassa on mainittu myös sukupuolten sisäisten erojen olevan usein isompia kuin sukupuolten välisten erojen. Silti joissain tekijöissä koen sukupuolten välisten erojen selittävän joitain romanttisiiin ja seksuaalisiin asioihin liittyviä ilmiötä kuten tietynlaista käytöstä. Tarkoitukseni ei siis ole löytää jotain todistuksia, minkä varjolla voisi vähätellä jonkun kokemusta tai selitellä joidenkin huonoa käytöstä.

Elämänkatsomukseeni kuuluu kuitenkin kaikkien ihmisten ymmärtäminen. Erityisesti haluan ymmärtää, miksi jotkut käyttäytyvät tietyllä tavalla. Olen lukenut kirjasta noin puolet ja voin jo tässä vaiheessa suositella sitä lämpimästi kuten myös Vuorisalmen toista kirjaa Rakkaus haltuun. Katsotaan josko tämän kirjan jälkeen uskaltaisin kirjoittaa jutun intiimeistä ihmissuhteista, johon sisältyy myös pohdintaa romanttisista ihmissuhteista sekä seksuaalisuudesta. Olen tosin kirjoittanut romanttisista suhteista jo useita blogijuttuja, mutta jostain syystä olen asettanut riman todella korkealle. Syy on, että haluan viedä juttuni hieman pidemmälle kuin vain omien kokemusten avaamiseen ja se luo juttuun huomattavasti enemmän haastetta. Haluan myös pohtia tarkemmin fyysisten ja henkisten tarpeiden yhteensovittamista eri suhdemuotojen normeihin sekä niihin liittyviin intiimiyden rajoihin. 

No nyt tuli ainakin hieman madallettua blogijuttuihin liittyvää rimaa, kun tuli kirjoitettua tällänen väliblogaus, joka alunperin piti olla pelkkä somepostaus.