Yksinäisyys ja läheisyyden kaipuu on myös laadullista ja kollektiivista

28.11.2021

Korona-aika on ollut henkisesti haastavaa aikaa. Ihmiskontaktit olivat vähissä ja intiimin ihmissuhteen päätyttyä yksinäisyys ja läheisyyden kaipuu iski täydellä voimalla. Korona-aika on ollutkin erittäin opettavaista aikaa tarkastella kokemaani yksinäisyyttä ja läheisyyden kaipuuta.

Yksinäisyyttä ja läheisyyttä kaipaavalle usein ehdotetaan vain rohkeasti tutustumista uusiin ihmisiin ja kertomalla rohkeasti ystävilleen tarpeistaan. Neuvoissa on osittain ihan hyviäkin puolia, mutta asia on valitettavasti huomattavasti monimutkaisempi. Olen huomannut, että yksinäisyyden kokemukset eivät häviä olemalla sosiaalisesti aktiviisempi. Joskus sosiaalinen aktiivisuus saattaa vain lisätä yksinäisyyden tunnetta, jos tuntee olevansa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei synny henkistä yhteyttä.

Samoin läheisyyden kaipuu ei häviä halailemalla kenen tahansa kanssa. Halaamisen nautinnollisuus ja läheisyys riippuu monesta tekijästä. Eniten vaikuttaa oma ja toisen läsnäolo sekä halaamisen intiimiys. Monogamisten ystävien kesken haalaminen ei usein ole kovin intiimiä, koska intiimi halaaminen kuuluu monogamisessa ihmissuhdemallissa usein vain kumppanin kanssa harjoitettavaksi. Täytyy myöntää, että myös oma kokemukseni ja moraalivaistoni ovat vielä pahasti monolasien värittämiä, minkä takia varon nauttimasta liikaa ystävien halaamisesta.

Myös seksuaalisuuden pelko on myös yksi halaamista rajoittava tekijä. Monogamisessa ajattelumallissa seksuaalisuus kuuluu sekin vain omalle kumppanille. Seksuaalisuus ei kuitenkaan ole mikään teknologinen koje, jonka voi käynnistää koska haluaa ja kohdistaa sen mihin haluaa. Seksuaaliset tunnereaktiot saattavat syntyä, milloin tahansa ja kohdistua keneen tahansa. Tämä on ollut itselle todella hankala hyväksyä. Olen ajoittain hyvin seksuaalinen olento ja saatan kokea seksuaalista energiaa vaikka ystävän halaamisesta tai parin kanssa tanssiessa. Siksi saatan usein varoa, etten luo toiseen kovin syvää henkistä ja fyysistä yhteyttä, koska se saattaisi johtaa seksuaalisiin tunteisiin. Olen kuitenkin oppinut sallimaan itselleni myös seksuaalisten tunteiden ilmentymisen ja opetellut vain nauttimaan niistä ilman syyllisyyttä tai tarvetta ilmentää niitä sen kummemmin.

Läheisyyden kaipuun ja yksinäisyyden selättäminen vaatisi kulttuurillista sekä henkistä muutosta

Läheisyyden kaipuuseen ja yksinäisyyteen on kaupungeissa tarjolla paljon helpotusta tuovia aktiviteetteja kuten henkiset tapahtumat, tantraillat sekä paritanssi. Minulla on myös jonkin verran sosiaalisten tilanteiden pelkoa, minkä vuoksi tapahtumat ovat itsessään jo hieman pelottavia. Olen kuitenkin saanut työstettyä pelkojani melko hyvin ja pystyn nauttimaan nykyään myös tapahtumista. Tapahtumissa kuitenkin omien tarpeiden ja toiveiden esiin tuominen on vielä haasteellisempaa kuin ystävien kanssa. Silti uudet harrastukseni kuten kontakti-impro, Zouk, DIY-tantra ja Butoh ovat tuoneet jonkin verran helpotusta yksinäisyyteen ja läheisyyden tarpeisiin.

Yksinäisyydessä on kuitenkin kyse enimmäkseen yhteisöllisyyden puutteesta, joka on vallitsevan yksilökulttuurin hankalimpia seurauksia. On ollut helpottavaa oivaltaa kyseessä olevan vallitsevaan kulttuuriin liittyvä kollektiivinen ongelma, eikä vain kokemusmaailmassani ilmentynyt haaste. Harrastukset ja erilaiset tapahtumat lisäävät yhteisöllisyyttä, mutta ne eivät kuitenkaan täysin riitä täyttämään yhteisöllisyyden tarpeitani. Kaipaisin nimittäin kaikista eniten yhteisöllisyyttä arjessani. Yhteisöasuminen olisi tuohon ratkaisu, mutta oikeanlaisen yhteisön löytäminen ei ole ihan niin helppo rasti. Yksilökulttuuri on myös erottanut ihmiset yhä pienempiin ryhmiin, minkä vuoksi yhteisöllisyyden luominen on tullut entistä haastavammaksi. 

Ennen toista rokotetta en uskaltanut koronankaan takia hirveästi käydä tapahtumissa, minkä takia korona-aika oli haasteellista aikaa. Näätämössä asuessa ei mitään yhteisöllisiä tapahtumia ollut hirveästi tarjollakaan. Korona-ajan rakkaimmaksi tavaraksi muodostui kehittämäni halikaveri. Näätämössä ollessani kehitin hajonneesta makuupussista sekä villapaidasta itselleni halikaverin. Se on osoittautunut mahtavaksi innovaatioksi.

Makuupussista ja villapaidasta luomani halikaveri on ollut myös hyvä testi kokeilla, voiko ei elävän olennon halaaminen olla yhtä nautinnollista kuin elävän olennon halaaminen. Sanoisin, että monessa suhteessa voi. Tässä auttaa myös henkiset harjoitteet, joiden avulla pystyn luomaan lähes aidon tunnelman, jossa kuvittelen makuupussin olevan haluamani henkilö. En voi sanoa, että ei elävän olennon halaaminen täyttäisi kaikkia tarpeitani tai tuntuisi samalta kuin elävän olennon kanssa haalaminen. Se toimii kuitenkin hyvänä laastarina ja erinomaisena harjoituskumppanina. Nimittäin kaikki kokemukset syntyvät meidän mielessämme. Tämä on suurin syy, miksi harjoitan mieltäni päivittäin. 

Makuupussin haalaamisessa en mieti, miltä makuupussista tuntuu kun halaan sitä vaan voin täysin antautua halaukselle. Ehkä vielä joskus uskallan tehdä samoin myös ihmisten kanssa.  Tähän löytyisi myös mahtava harjoitustekniikka. Nimittäin henkinen opettajani Thich Nhat Hanh on kehittänyt halausmeditaation, jonka tavoitteena on syventää yhteyttä toiseen. En ole vielä kokeillut sitä yhdenkään ihmisen kanssa, mutta muiden olentojen kuten puiden ja makuupussihalikaverin kanssa on tullut harjoiteltua metodia jo useasti. Ehkä sitä voisi uskaltaa ottaa jo seuraava askel ja siirtyä kokeilemaan metodia myös ihmisten kanssa.