Toimivalla romanttisella suhteella on parantava voima

Tietoisuuden heräämisen jälkeen minulla on ollut monenlaisia elämänvaiheita ja ajattelutapani kokivat myös suuren muutoksen. Suurin muutos elämässäni oli edellisen kumppanin (Heidi) kanssa viettämäni aika, joka oli monessa suhteessa erityinen. Sitä olen avannut tarkemmin vuoden 2018 blogijutuissani ja edellisessä blogijutussani. Romanttisen suhteen myötä tajusin, millainen parantava voima toisen ehdottomalla rakkaudella voi olla. Niin kuin aiemmin mainitsin minulla on ollut taipumusta pärjätä ilman tukea ja keskittyä kannattelemaan muita. Edellisessä suhteessa kuitenkin huomasin, kuinka parantavaa on, kun voi myös joskus olla toisen kannateltavana. Minulla on myös hyvin suuri tarve tukea ja antaa toiselle sellaista rakkautta, mitä toinen kaipaa. Edellisessä suhteessa pystyin myös tukemaan ja rakastamaan toista niin, että hän pystyi toteuttamaan itseään. 

Edellisistä parisuhteista minulle on muodostunut melko selkeä käsitys, millaisen ihmisen kanssa romanttisella suhteella olisi hieman paremmat mahdollisuudet muodostua pitkäkestoinen ja molempien tarpeisiin sopiva suhde. Yksi merkittävin tekijä, mitä edellisestä romanttisesta suhteesta havaitsin oli se, millainen ihminen voin parhaimmillani olla silloin, kun pystyn olemaan aidosti sellainen kuin haluan olla. Valitettavasti en ole onnistunut siinä vielä kenenkään muun kanssa kuin Heidin kanssa. Enkä Heidinkään kanssa onnistunut siinä kuin ajoittain. Uskon silti vielä löytäväni ihmisen, kenen seurassa pystyn aidosti olemaan sellainen kuin haluan olla. Edellisten suhteiden opit ovat asettaneet parisuhdetyyppiseen suhteeseen lähtemisen riman melko korkealle, mikä vaikeuttaa romanttisen suhteen luomista entisestään. Haluisinkin aluksi luoda hieman kevyemmän suhteen, jossa ei heti alussa pyritä luomaan mitään elämänmittaista rakkaustarinaa. 

Romanttisen suhteen luomisessa haasteena on myös liiallinen vastuullisuuteni ja valintojen ylianalysointi. Elämänkokemukseni myötä olen huomannut, että tietoinen elämä ei todellakaan ole helppoa. Se vaatii jatkuvaa henkistä harjoittamista ja joskus valintojen seurausten pohdinta menee täysin yli. Se on silti elämäntapa, missä minulla on kyky ja halu ottaa vastuu omista teoistani ja valinnoistani. Elämänkokemusteni ja henkisen harjoittamisen myötä minulle on kehittynyt myös hyvin vahvat läsnäolo- ja myötätuntotaidot. Haasteeni johtuvat usein siihen, että koen liiallista vastuuta toisen tunteista ja reaktioista. Olen joutunut kokemaan erilaista kärsimystä elämässäni niin paljon, etten halua aiheuttaa kärsimystä muille. Ihmissuhteissa kuitenkin väistämättä tulee välillä tuottaneeksi tahattomasti kärsimystä toiselle. Niistäkin kyllä selviää, kun pystyy tunnistamaan omat virheet ja tukemaan toista niistä selviämisessä. 

Opin itsestäni paljon edellisen suhteen aikana

Edellinen suhde oli minulle monella tapaa muutoksellinen. Suhteen myötä huomasin, että pystyn luomaan terveen pohjan romanttiselle suhteelle ja antamaan toiselle sellaista rakkautta ja tukea, mitä toinen kaipaa. Heidillä oli suhteemme alussa paljon riittämättömyyden tunteita. Ne alkoivat kuitenkin suhteen aikana pikkuhiljaa hälvenemään. En väitä sen olleen yksin minun ansioitani, mutta uskon minulla kuitenkin olleen siihen jonkinlainen positiivinen vaikutus. Heidin avulla sain paljon rohkeutta ja heittäytymiskykyä, josta olen hyvin kiitollinen. Heidin myötä näin millainen terve romanttinen suhde voi parhaimmillaan olla ja se oli elämäni ihaninta aikaa. Suhteemme kulmakiviä oli vastavuoroisuus, missä annoimme vastavuoroisesti toiselle tukea silloin, kun toinen sitä tarvitsi. Minulla oli suhteen aikana erilaisia aiemmissa parisuhteissa syntyneitä posttraumaattisia stressireaktioita, mutta Heidi osasi suhtautua niihin lempeästi. Pikkuhiljaa nekin alkoivat hälvenemään. Minulla oli myös vahvoja mielyttäjäpersoonaan liittyviä haasteita, joiden myötä pelkäsin monesti hylätyksi tulemista. Sain kuitenkin suhteen aikana kohtuullisen hyvin purettua hylkäämispelkojani.

Suhteen aikana ja varsinkin sen jälkeen olen huomannut, kuinka tärkeää romanttisesta suhteesta saatu henkinen ja fyysinen intiimiys on mun henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Täytyy kuitenkin myös todeta, että suhteessamme oli myös hyvin haastavia puolia. Suhteemme oli alun alkaen kuitenkin hieman epämääräinen, koska kumpikaan meistä ei halunnut perinteistä parisuhdetta. Se ei alussa haitannut, koska meillä oli niin vahva vetovoima toisiamme kohtaan, että se yksistään riitti suhteen ylläpitoon. Myöhemmin suhteen epämääräisyys alkoi johtaa ongelmiin, koska toiveemme ja tarpeemme eivät enää kohdanneet. Minun oli vaikea sopeutua Heidin vahvaan tarpeeseen saada olla itsekseen, joka oli välillä pitkäkestoista ja yhtäkkistä.

Ennen edellistä suhdetta olin jonkinasteisella henkisellä egotripillä ja kuvittelin henkisistä kyvyistäni hieman liikoja. Romanttinen suhde on kuitenkin todellinen henkinen testi, jolloin omat henkiset haasteet ainakin minulla levähtävät naamalle. Välillä se olikin hyvin haastavaa huomata, etten olekaan henkisellä polulla ihan siinä pisteessä, missä kuvittelin olevani. Minulla on ollut romanttisissa suhteessa ahdistuneeseen kiintymysmalliin liittyviä haasteita eli tarrautumista. Heidillä oli taas välttelevän kiintymysmalliin liittyviä haasteita kuten sitoutumiskammoa. Välttelevän ja ahdistuneen kiintymysmallin ihmisten välinen romanttinen suhde on hyvin haasteellinen, koska siinä on juuri päinvastaiset tarpeet. Suhteessa saimme kuitenkin purettua molempien henkisiä haasteita hyvässä hengessä ja toista kannustaen.

Viimeisenä vuotenamme yhteytemme alkoi hälventyä ja koin, etten oikein saanut yhteyttä häneen. Huomasimme myös, kuinka tarpeemme olivat vaikeasti yhteensovitettavissa. Lopulta tarpeemme tulivatkin niin pahasti ristiriitaan, ettei romanttisen suhteen jatkaminen ollut mahdollista. Ero oli hyvin epämääräinen, joka varmaan johtui osittain siitä, ettemme olleet ikinä sopineet olevamme parisuhteessa. Minulla olikin noin puoli vuotta sellaista aikaa, etten täysin tiennyt olenko enää romanttisessa suhteessa. Toisaalta olin kyllä suhteen päättymisen tajunnut, mutta koska se ei ollut kovin selkeästi ilmaistu, niin herättelin vielä jotain toiveita romanttisen suhteemme paluusta. Kävimme kuitenkin lopulta hyvähenkisen erokeskustelun, jonka myötä sain selkeyden tilanteeseen.

Ero oli minulle henkisesti vaikea pala hyväksyä, koska sen myötä taas kerran tietyt unelmat lensivät vessanpöntöstä alas. Meillä oli aiemmin kaikenlaisia yhteisiä suunnitelmia yhteisistä maailmanparannusprojekteista ja asumiskuvioista. Perustimme yhdessä ystäviemme kanssa ajatus- ja toimintahautomo Creaturan. Toteutimme myös muutamia yhteisiä hankkeita. Muutenkin sparrailimme ja pohdimme yhdessä erilaisia yhteiskunnallisia vaikuttamiskeinoja. Minulle oli ehtinyt jo muodostua haaveita, kuinka voisimme yhdessä tehdä erilaisia yhteiskunnallisen vaikuttamisen projekteja.

Heidin ura kuitenkin lähti kohti kirjailijan uraa, jonka myötä hän irtautui Creaturasta. Olen kuitenkin ollut aidosti ylpeä ja iloinen Heidin uskallettua heittäytyä romaanikirjailijauralle. Olen myös tukenut Heidiä hänen romaanikirjailijauran alusta lähtien. Heidi kirjoitti ensimmäistä romaanikäsikirjoitustaan Etelä-Amerikan reissun aikana. Olin hänen käsikirjoituksen esilukijana ja koitin parhaani mukaan tsempata häntä urallaan. Eromme jälkeen Heidi alkoi työstämään toista romaanikäsikirjoitusta, jossa olin myös esilukijana. Toinen romaanikäsikirjoitus saikin kustannussopimuksen WSOY:lta ja lopulta se oli myös lasten- ja nuorten kirjallisuuden Finlandia ehdokkaana.

Heidi muutti yhteen minua edeltävän kumppanin kanssa ja he asuvat yhdessä ja elävät melko normaalia parisuhde-elämää. Minulle oli vaikeaa aluksi hyväksyä, että Heidi aloitti parisuhteen hyvin pian meidän eron jälkeen vaikka minun kanssa hän oli hyvin parisuhdevastainen. Ero aiheutti minulle katkeruutta ja suhtautuminen Heidin uuteen suhteeseen ei aluksi ollut kovin suopeaa ja sanoin Heidille myös melko ilkeästi. Pidimmekin noin puolen vuoden tauon, ettemme nähneet toisiamme ja se teki hyvää. Sain käsiteltyä eroa ja aloin näkemään, ettei meidän suhteelle olisi ollut tulevaisuutta, koska meidän tarpeet olivat niin erilaisia. Lopulta kuitenkin saimme puhuttua asiat ja pystyimme kertomaan avoimesti tunteistamme ja käymään hyvähenkistä keskustelua tapahtuneesta erosta. Keskustelu puhdisti välimme ja sen jälkeen meillä on ollut hyvät välit. Koen myös, että henkinen ja emotionaalinen yhteytemme on edelleen vahva.

Elämä edellisen eron jälkeen on ollut haasteellista

Eron jälkeinen aika on rehellisesti sanottuna ollut haasteellista aikaa. Minulla on ollut jo pidemmän aikaa haastava elämäntilanne, koska minulla ei ole kovinkaan intiimejä ihmissuhteita ja toiseksi ammatillinen urani on hyvin epäselvässä tilanteessa. Samalla olen kuitenkin hyvin etuoikeutettu, koska minulla on taloudellinen turva ja läheisiä ihmisiä. En halua kuitenkaan pakoilla intiimiyden kaipuutani ja olen halunnut antaa sille huomiota, vaikka se aiheuttaakin hankalia tunteita. Täytyy myös myöntää, että maailman tilanne vaikuttaa mielentilaani merkittävästi. Olen toiminut lähes koko urani ajan ilmastonmuutoksen hillinnän parissa. Olen kokenut vahvaa riittämättömyyttä ja merkityksettömyyttä työssäni, koska haasteet ovat vaan niin isoja. Enkä halua sulkea silmiä siltä tosiasiasta, että todennäköisimmät tulevaisuusskenaariot näyttävät todella pahoilta ja ilmastonmuutoksen hillinnän parissa tehty työ näyttää siihen peilattuna melko surkealta. Tietysti on hyvä miettiä, mikä on realistisesti oma rooli ja vastuu muutoksen edistämisessä. Se ei vaan ole niin helposti määriteltävissä.

Tein pari vuotta sitten mielenkiinnosta netistä löytyvän masennustestin ja sain tulokseksi keskivaikean masennuksen. Moni varmasti olisi huolestunut tuloksesta, minulle se kertoo vain siitä, että mieleni toimii juuri niin kuin sen pitääkin toimia vallitsevassa elämäntilanteessa. Eli masentuneisuus on oire haastavasta elämäntilanteesta, jossa omat sosiaaliset tarpeet sekä merkityksellisyyden kokemukset eivät tule tyydytetyksi. Olen myös huomannut, kuinka vaikea minun on korvata edellisestä romanttisesta suhteesta saamaani energiaa ja intoa. Toisaalta taas silloin, kun parisuhteessa oli vakavia ongelmia ja kommunikaatiohaasteita, energiatasoni ja keskittymiskykyni eivät silloinkaan olleet mitenkään kovin hyvällä tasolla.

Buddhalaisuuden opit ovat auttaneet minua myös käsittelemään hankalia tunteita ja suhtautumaan niihin lempeästi. Tärkein oppi, mitä olen buddhalaisuudesta oppinut on, että mikään ei ole pysyvää ja että kaikilla tunteilla on myös ikään kuin kaksoissisar. Henkisen harjoitukseni tärkein pointti onkin tuoda molemmat sisarrukset esiin eli esimerkiksi suru ja ilo, pelko ja rohkeus, masentuneisuus ja onnellisuus.

Masennuksen ymmärtämiseen ja vallitsevien mielenterveyden hoitojen ongelmiin liittyen kirjasuosituksena kannattaa lukea Johan Harin kirja Mielen yhteydet. Siinä on avattu hyvin masennusdiagnoosin ja vallitsevien hoitokeinojen ongelmia. Samasta aiheesta on myös monia julkaisuja muun muassa tämä Hesarissa julkaistu juttu. Molemmissa on korostetu sitä, kuinka oikeastaan emme tunne masennuksen syntymekanismeja kovinkaan hyvin ja sitä kuinka usein keskitytään oireisiin eikä niinkään masennuksen syihin.

Täytyy kuitenkin todeta, että masennus on hyvin erilaista eri ihmisillä ja erilaista myös eri elämänvaiheissa. Enkä suosittele lähestymistapaani kaikille. Enkä myöskään halua väheksyä mielenterveyspalveluiden arvoa. Minulla on taipumusta pärjätä yksin niin, etten tarvitsisi muiden apua. Olen kuitenkin käynyt noin puoli vuotta hypnoterapiassa ja noin puoli vuotta gestalt-terapiassa. Lisäksi olen käynyt erinäisiä lyhyitä ajanjaksoja psykoterapiassa. Opin terapioista jonkin verran uudenlaisia tekniikoita oman mielen työstämiseen. En ole kokenut saavani terapioista hirveästi pidempiaikaista lisäapua oman harjoitukseni tueksi, joten nähnyt järkeä terapian pidempiaikaisessa jatkamisessa. En kuitenkaan halua väheksyä terapioita eli ne varmasti ovat hyvin toimiva vaihtoehto joillekin. Toivoisin kuitenkin kaikkien ymmärtävän, että terapia ei ole mikään pikakeino mielenterveyden parantamiseen. Jos terapiasta oikeasti haluaa tuloksia on siinä uskallettava sukeltaa oman mielen syvyyksiin terapeutin tukemana. Myös lääkkeet saattavat joissain tapauksissa olla hyödyllisiä, mutta niillä on usein sivuvaikutuksia, joista on hyvä olla tietoinen.

Suosittelen kuitenkin jokaista tavalla tai toisella pyrkimään ymmärtämään henkisten haasteiden taustalla olevia tekijöitä kuten vallitsevia ihmissuhteita, työtilannetta, taloudellista tilannetta yms, jotta pystyy ainakin havainnoimaan voisiko henkiset haasteet johtua haasteellisesta elämäntilanteesta. Jos on kyse haasteellisesta elämäntilanteesta, niin siihen ensisijainen parannus on elämäntilanteen parantaminen eikä niinkään henkisen resilienssin kasvattaminen. Ymmärrän, että joissain tapauksissa elämäntilanteen parantaminen ei ole mahdollista, jolloin on pakko ottaa käyttöön kaikki mahdolliset selviytymiskeinot.